Kasvattajan vuosi?

Julkaistu SuKoKan Kasvattaja -lehden Annualissa 4/2016

”Petran kolumni”

_DSC1318

Petra ja Luru. Kuva Kimmo Koivukangas

Facebookissa kiersi taas juttu, jossa ulkomailta halvalla todennäköisesti pentutehtaan tuotospentu oli tuonut tullessaan parvoviruksen, koira mennyt erittäin huonoon kuntoon ja rahaa säästänyt omistaja hätää kärsimässä (www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/virosta-tuotu-martta-pentu-joutui-tehohoitoon-muutamassa-paivassa-halytyskellojen-olisi-pitanyt-soida-jo-satamassa/6070012).

Vähän tämän jälkeen silmiini osui kotimaisen trokarin retostelu eräässä ei-koiraryhmässä myöskin Facebookissa. ”Hähää, siitäs saitte suomalaiset kasvattajat! Halpatuontipennut menivät kaikki kahdesa päivässä kaupan! Tuon minkä tahansa koira puoleen hintaan ostajalle!” Tässäkin keskustelussa oli mukana koirien puolustajia, normaalijärkisiä, jotka varmasti ymmärsivät härskiyden mutta valitettavasti myös niitä, jotka tuohon hinta-asiaan tarttuivat välittämättä kokonaisuudesta.
Aloin jälleen miettiä sitä, miksi kasvattajilla on suuren yleisön silmissä Suomessa huono maine? Meillä on monessa osassa kasvatustyötä huippuluokan tuloksia ja vilpitöntä rodun eteen työn tekemistä. Voiko todellakin osa ”Poliisi paljasti pentutehtaan” -jutuista porautua syvemmälle kuin tarinat ulkomailta tuotujen tehdaspentujen tai rescuekoirien ongelmat? Yleensä retostelu toimii ja jää mieleen paremmin kuin hyvät uutiset. Hyvillä perusasioilla kun ei voi mässytellä ja saada itselleen tarinaa kerrottavaksi.
Kennelliiton Kasvattajan vuosi ei saanut mitään ihmeellistä muutosta isoon yleisöön aikaan. Ehkä se oli vähän näennäinen yritys julkisesti nostaa kotimaisen kasvattajan asemaa. SuKoKan työ kasvattajien puolesta on arvokasta, mutta ei heijastu sille suurelle yleisölle tavalla, mikä muuttaisi asenteita tavallisten koiranostajien keskuudessa.
Osa rotujärjestöistä (esim. Staffit) ovat tehneet omia kampanjoitaan rekisteröityjen pentujen puolesta, mutta silti rekisteröimättömien staffien, staffimixien ja pitbullien kauppa käy mitä erilaisemmista paikoista.
Pitäisikö meidän koiraihmisten ottaa oppia muista eettisistä kampanjoista ja brändäyksistä? Toimisiko meillä samanlainen eettisyys-statuskampanja kuin esim Reilu Kauppa on tehnyt? Entä lähiruokaa tarjoavien toimintamalli? Useilla lähiruokatuottajilla on yhteinen sanoma, jota tuovat esille joka paikassa ja yhteensä näkyvyyttä on paljon samalla asiasisällöllä. He ovat ainakin saaneet suoramyyntirinkinsä erittäin suosituiksi ilman suuria mainosrahoja ja moneen lähikauppaan ja isoon markettiin tuotteitaan hyllyille. Jos suuri osa meistä kasvattajista omilla foorumeillaan ottaisivat positiivisella asenteella esiin teeman ”tue eettistä koirankasvatusta”, saisimme yhteenä aika huiman näkyvyyden talkoisiimme. Ihan varmasti saisimme harrastajia ja kasvattiemme omistajia taas jakamaan omissa foorumeissaan ”tuen vain eettistä koirankasvatusta” -teemaa. Näin voisimme saavuttaa valtavan määrän ihmisiä eri ihmisryhmistä edustettuina. Jos pidämme tätä yllä sylkeissä, olisi meillä mahdollista saada toteutettua positiivinen epidemia ja tällä tavoin ehkä juurruttaa ideologiaa vahvasti ja olemaan esillä jatkuvuudenkin kannalta pidempään ja enemmän.
Jotta tämmöinen ideologian juurrutusyritys ei olisi tuhoontuomittu jo ajatustasolla, sen pitäisi olla totta. Jos jokainen kasvattaja kävisi mielessään läpi muutaman ydinkysymyksen samalla sabluunalla kuin liiketoiminnassa ”miksi asiakas valitsisi juuri minut?”, ”Mitkä ovat minun vahvuuteni?”, ”Millainen kuva minun kasvatustyöstäni näkyy eri lähteissä (brändi)?”, ”Millä perustelen pentuni hinnan tavalliselle asiakkaalle?”. Osa pentujen hinnoista on noussut huiman isoksi määräksi rahaa – ihan normaalin kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Kuitenkin voi olla tervettä miettiä, että ohjaammeko ostajaa itämarkkinoille? Ison osansa tähän tekee joissain roduissa valtaviksi nousevat terveystarkastukset, pennutuskulut ja Kennelliiton maksut, alvit jne. Mutta asiaa ostajan ja varsinkin sen ”massakuluttajan”, joka todennäköisesti pohtii nytkin pennun ostamista halvemmalla jostain muualta -näkökulmasta. Mitä enemmän hän saa rahoillaan Suomesta? Me kasvattajat tiedämme kyllä kulut ja realiteetit raha-asioissa. Silti on varsin tervettä miettiä markkinatilannetta välillä ulkopuolisen silmien kautta. Haastatelkaa vaikka työpaikallanne tai suvussanne olevaa potentiaalista tavallisen koiran ostajaa, mitä hän ajattelee ja miksi. Joskus se arvokkain hyödynnettävä tieto tulee heiltä, jotka kuuluvat tähän kohderyhmään. Miten juuri heidän ostopäätöksensä saisi vaikutettua? Ja juuri heidän tietoisuutensa lisääminen on sitä ”suurta yleisiöä”, jonka ymmärryksen saavuttamalla tiedämme olevamme jo pitkällä.
En usko, että mikään taho yksin saa kokonaista kansaa kääntymään tässä asiassa. Siksi tästä pitää saada yhteinen agenda. Positiivinen epidemia eettisen koirankasvatuksen puolesta.
Kirjoitettu 10.10.2016
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: