Koirien pidon muuttumisesta

Kasvattaja -lehden kolumnini 8/2015

Vaikka en itse itseäni vielä kovin pitkän linjan koiraharrastajana pidä, olen silti ollut näkemässä viime vuosina tapahtunutta tapojen muutosta Olen päässyt oppimaan asioita siihen aikaan, kun kaikki tehtiin talkoilla alusta saakka itse ilman asioiden suurta kaupallistumista. Ostin vuonna 1997 opiskelijana kahdelle parsonilleni sen aikaisen luksusvälineen, metallisen näyttelyhäkin! Se maksoi 650 markkaa, joka oli opiskelijalle iso raha. Siihen aikaan ei ollut BOTteja eikä palautusjuomia. Piti opetella itse esim. lihashuollon ja liikunnan merkitys – osittain kantapäänkin kautta.

Toisinaan meinaan olla huolissani tämän päivän suuntauksesta käyttää kaikkeen ostopalveluita. Minusta on äärimmäisen hieno juttu, että asiat ovat kehittyneet. Olen iloinen, että palveluita on nykyään saatavilla melko kattavasti ympäri maata. Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Omaa koiraa ei osata lukea ja tunnustella. Välillä tuntuu, että aktiivisten harrastuskoirien lihashuolto on jokin tarvike, tuote tai ammattilainen. Monesti kuitenkin riittää itse asiat tehtyinä: perus lihashuolto, oikeaan kohtaan oikean sopivan ruuan antaminen (energiatasot) ja perusasioiden koulutus.

Olen miettinyt sitä, että onko koirien peruskäytöksessä tapahtunut pientä käännettä (ihan yleisellä tasolla) huonompaan, kun peruskursseista ja -koulutuksista on tullut niin kalliita ja ns. maalaisjärki tapakasvatuksessa sekä peruskoulutuksessa kadonnut jonkun äärimmäisen ideologisen kirjan luvun jälkeen? Ainakin oman rotuni edustajat osaavat halutessaan olla aika rasittavia ilman perushyvää ja jämäkkää tapakasvatusta.

Minulta on muutama melko tuore agilityharrastaja kysynyt, että ovatko he huonoja koiranomistajia, kun eivät käy säännöllisesti fyssarilla? Tai mitä teen, kun koira ei tule remmin päässä haluamaani suuntaan? Hyviä kysymyksiä alottelevilta harrastajilta. Periaatteessa vastauksetkin voi miettiä kahteen suuntaan, “tee ja opettele itse” ja “sinä määräät” tai “ilman muuta välillä ammattilaiselle” ja “mene koirakouluun”.

Toisinaan mietin, miten tätä ehkä jo vanhanaikaista ‘joku näyttää kädestä pitäen’ tai ‘opetellaan koiraa koiran kanssa’ -tyylejä saataisiin vielä enemmän vietyä eteenpäin? Moni kasvattaja ja SuKoKan Kasvattaja-Akatemia sekä tulevat rotuteemaiset illat ovat juuri tätä. Mutta miten saataisiin jalkautettua tavallisille koiranomistajille vielä enemmän?

Olen itse koittanut jakaa kertynyttä tietoani niille, joita se kiinnostaa. Olen koittanut saada tietoa niiltä, keiden tyyli ja tapa itseäni kiinnostaa. Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa ja tyyliä, enkä usko vanhan tavan olleen se paras tapa vaan jollain lailla taas se kultainen keskitie lienee paras. En vain toivoisi, että vanhemmilla koiraharrastajilla oleva hiljainen tietotaito ja kokemuksen kautta kertynyt “näppituntuma” ja ihan konkreettiset käsittelytaidot katoaisivat aikojen saatossa. Tai toisaalta, rahallahan saa… Välillä tuntuu, että aiemmin elitistilajeina pidetyt vaikkapa golf ja ratsastus alkavat jäädä aktiivisen koiraharrastuksen taakse. Ainakin meidän hevosharrastus nielee huomattavasti vähemmän rahaa kuin koiraharrastus (harrastamallamme perustasolla) 🙂

Petra Morbin

Mainokset
%d bloggers like this: