Vastuullisesta koirankasvatuksesta

IMG_7272

Luru ja Kiti. Green Perry’s Butterfly ja Green Perry’s Kitty O’Shea. Rakkaudesta rotuun, tuonti vanhemmista/suvusta (pitkään mietityt suvut), kotona olkkarin lattialle ja lasten ympäröimänä pukuhuoneessa syntyneet, koko perheen voimin kasvatettuja.

SuKoKa (Suomen Koirankasvattajat ry) on omalta osaltaan vastannut alati vellovaan koiran kasvatuksen kritisointiin ja mediakuvaan.

Tiedote on luettavissa täältä.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että ns hyvien ja vastuullisten kasvattajien ääni on jäänyt pimentoon ”sairaaksi jalostettujen” kampanjoiden alle. Jalostamisesta ja kasvattamisesta puhutaan rahan ahneiden eläimiä hyväksikäyttävien toiminnasta. Tätä on nimenomaan se paperittomien koirien ja muoti mix-rotujen teettäminen. Sitä ei valvo eikä kontrolloi mikään taho tai elin. Meitä on iso joukko, jotka tekevät valtavasti näkymätöntä työtä pyrkiäksemme parempaan lopputulokseen (= jalostaminen) ja huolehtimaan koko rodun terveystilanteesta (kukin oman rotunsa parissa) ja tulevaisuuden geenipohjasta. Suomessa on lähes kautta aikojen ollut vahva rotukoirien kulttuuri. Meillä on pitkään ollut puhdasrotuisia koiria ja niiden tuntemus ja jalostuksen tietotaito maailman mittakaavassa huippuluokkaa. Muutaman mätämunat ovat saaneet valtavasti painoarvoa ja uuden eläinsuojelulain ja Kennelliitonkin suuria näkviä liikkeitä on ollut näiden asioiden ympärillä. Vaikka kuinka kiristettäisiin Suomessa mitä ohjetta ja lakia, villi pennutusbisnes rehottaa vain entistä villimpänä heti itärajojen ulkopuolella. ”Pelastetaan” sieltä täältä koiria tai ostetaan halvemmalla (erittäin epäilyttävää toimintaa tukien) pentuja. Tässäkin pitää muistaa ajatella samalla tavoin, kuin paljon puhutuissa kuitittomissa ravintoloissa: ostamalla päätät, millaista toimintaa tuet. Vaikka et juuri sillä hetkellä tekisi koiran rekisteripapereilla yhtään mitään, niin ostamalla saat:

  • Edes jonkinlaisen kuluttajansuojan
  • Kasvattajan, joka on vähintaan Kennelliiton kasvattajakurssin käynyt (nykyisin kennelnimen saantiehto, aikaisemmin ei. Siksi osa vanhoista kasvattajista ei ole käynyt)
  • Mahdollisesti koiran elinikäisen kasvattajan tuen
  • Rodullasi on todennäköisimmin rotuyhdistys tai -järjestö, jonka puoleen voit kääntyä tarvittaessa ja joka järjestää tapahtumia. Jäsenenä tavallisimmin lehti
  • Virallisen rekisteörintitodistuksen myötä voit olla varma koirasi sukulaisista (tai ainakin lähes täysin varma)
  • Koirasi vanhemmat ja sukulaiset on saatettu (rodusta riippuen) jo useamman sukupolven ajan terveystarkastuttaa ja viime vuosina geenitestata erinäisten sairauksien ja vikojen varalta
  • Usein kasvattajan kautta tulee tukiverkostoa ja mahdollisesti pentutapaamisia tai muita kokoontumisia/yhteisiä treenejä
  • Haastattelemalla kasvattajia, löydät itsellesi sopivan kasvattajan.
  • Selvitä ”käyttäjäkokemuksia” kasvattajista. Googlettamalla löytyy jo jotain, kyselemällä lisää.
  • Kennelliiton jalostustietokannasta voit selvittää edes pintapuolisesti, millaista kasvatustyötä kukin tekee
  • Koira on toivottavasti ainakin 10 vuotta perheessäsi. Miksi et panostaisi sen hankintaan?

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos suurin osa suomalaisista ei ole valmis ostamaan autoa (kuitenkin eloton laite) katsastamattomana ja ilman huoltohistoriaa vaikka viron pikkukauppiaalta, niin miksi ihmeessä koira, elävä olento, ilman mitään tietoa vanhemmista, suvusta sen terveysrasitteineen, kasvu- ja kasvatusoloista -ollaan valmiita ostamaan, kun halvalla saadaan. Tämä halpuus kun usein johtaa koviinkin eläinlääkärikäynteihin elämän alkutaipaleelta lähtien  ja alkuhinta nouseekin yllättävän kovaksi. Ei tietenkään sano, etteikö joskus näin käy epäonniselle rotukoirallekin kaikista todennäköisyyksistä huolimatta. Ainakin todennäköisyydet ovat enemmän sen puolella, että faktatiedon kanssa ennemmin tiedät, mitä ostat. Tietenkin tässäkin on jo tullut ostajia, jotka haluavat sen ihan täydellisen koiran. Harva kasvattaja sellaista pystyy lupaamaan. Tai ei ole mitään järkeä. Täydellinen minulle ei välttämättä ole täydellinen sinulle.

Oman kirjoitukseni pointti on se, että älkää rinnastako meitä vastuullisia kasvattajia pentutehtailuun. Me olemme pääsääntöisesti ihan tavallisia ihmisiä, jotka oman työnsä ja perheensä lisäksi tekevät hulluna töitä rakastamansa rodun eteen. Pitkällä tähtäimellä kasvattamisen rikastuttava osa on aina itse koirat ja ihmiset harrastuksen parissa – ei raha. Kukaan kasvattaja ei tahallaan kasvata sairaita koiria. Toisissa roduissa riskit ovat suuremmat ja niiden eteen pyritään tekemään paljon töitä useidenkin asiantuntijoiden (eläinlääkärit, geneetikot, perinnölisyystutkijat, rodun ammattilaiset) kanssa.

Osa meistä on opiskellut kukin omasta rodustaan kirjallisuuden kautta kaiken mahdollisen. Matkustellut rotujen kotimaihin, isoihin tapahtumiin, joissa tapaa rotua ja rodun harrastajia ja elänyt koiriensa kanssa arkea vuosi tolkulla. Tätä toivoisin arvostettavan myös koiran hankintaa miettiessä. Onhan sillä eroa, onko sohvankin tehnyt ensimmäistä kertaa koskaan vasaraan tarttuva vai pitkään niitä valmistanut.

Vastuullisten kasvattajien puolesta mätämunia vastaan.

 

Petra Morbin

29.10.2015

 

Mainokset
%d bloggers like this: